sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

What's up? hyvaa palmusunnuntaita.


Nonii!


Toka vika viikko parahtaa huomenna kayntiin, ja lampotilat taalla nousee huimaa vauhtia. huomenna 43 astetta tulossa, saa rukoilla etta mun tuuletin saadaan korjattua tana yona haha.

Mitas tanne? tanaan oli ihan mahtava paiva. Palmu sunnuntai, ja taalla on ollu tapana etta muksut lahtee kaduille kertoo jeesuksesta...naaki taaperot oli 9 aamulla jo tuolla kadulla, aika kova... itsehan olin viela aamutoimilla ja valmistautumassa saarnaamaan, vasta kirkossa kuulin tasta kyseisesta tavasta :D

Taisin viimeks kirjottaa ennen kun bangaloreen lahdin.
Tosiaan menin moikkaamaan muita lahetystyontekijoita ja talla kertaa oli kaksi tyttoa, toinen venajalta ja toinen virosta. He olivat kummatkin kayneet Heidi Bakerin iris-koulun mosambikissa ja kumpikin saivat intian sydamelleen ja toimivatkin koko aikaisina lahetystyontekijoina kalkuttassa, jossa tyoskentelevat paaosin prostituoitujen kanssa, jakaen ilosanomaa ja rakastaen. 
Rohkeita tyttoja. Kaks valkost mimmii kalkuttan kaduilla koko aikasena!
Oli tosi siisti hengata muutama paiva, toisiamme rohkaisten ja todistuksia jakaen.
Jos luitte mun face paivityksen sielta baarista, jossa taa yks mies parani niskakivusta, niin se oli just naiden kanssa myos:)

Yovyttiin paikallisella ywam ( youth with a mission) basella, ja siella oli uusi koulu just alkanu ja olikin mahtava hengailla myos naiden nuorten kanssa jotka oli paattany ettia Jeesusta taysilla.
Oli niin kovia tarinoita, miten jumala oli osan heista pelastanu vuosia kestaneesta huume kierteesta, jossa heroiini piti otteessaan, mutta nyt oli Jumala johdattanut tanne kouluun, ja rakastin kylla viettaa aikaa heidan kanssaan, pelaten, ylistaen ja heidankin kanssaan todistuksia jakaen ja jumalasta kertoen.
Rakastan olla nuorten kanssa jotka on paattany seurata jumalaa taysilla, koska osaan samaistua siihen hyvin, ja monesti naan itseni heidan asemassaan, samoja ensi askeleita ottaen, ja on niin upeeta kun jumala saa valilla kayttaa mua heidan rohkaisemiseen :)

Mahtava reissu siis, uusi ystavia ja kontakteja kasaantui hyva maara.

Oon myos fiiliksissa tasta paivasta, koska tuntuu etten oo paassy kunnolla saarnaamaan nyt vahaan aikaan, ja tanaan oli taas mahdollisuus. Ma niin fiilaan noita ihmisia tuolla seurakunnassa, ja on upeeta kun saa heita rohkaista ja opettaa.
Samalla myos heti muistin kuinka rakastankaan saarnata kun pyhahenki ohjaa, ja haluaa kayttaa mua hanen tyohonsa!

Pari viikkoa jalella, ja muutamaan paikkaan edelleen olis mahdollista paasta puhumaan.
Rukouksessa ja johdatuksessa eteenpain. Toiveena on etta saa viela nahda useempien sielujen pelastuvan ja etta Jumala saa opettaa mua koko ajan enemman.


Yhden makeen todistuksen haluun jakaa. Seuraavassa kuvassa keskella seisova valkopaitainen mies on nimeltaan Ramu, ja kuvan alla on todistus mita hanelle tapahtui vahan aikaa sitten kun olin taalla.





























Nimeni on Govinda Rao ja minulla on 3 poikaa. Toiseksi vanhin poikani on Ramu joka on puuseppä.
9.2.2016 hän meni töihin kuten joka päivä. Hän työskentelee viidennessä kerroksessa, ja poraa ruuveja seinään. Talossa jossa hän työskentelee, sähköjohdot ovat seinän sisällä, Ramu ei tätä tiennyt. Poratessaan ruuvia seinään se osui sähköjohtoon. Hän sai sähkö iskun ja huusi. Ramun työkaveri näki mitä tapahtui ja meni sulkemaan pääkytkimen, joka sijaitsi pohja kerroksessa. Pääkytkin oli lukkojen takana.
Hän meni uudelleen 3 kerrokseen jossa omistaja asui, otti avaimet ja käänsi virran pois. Kun hän meni viidenteen kerrokseen, hän näki Ramun kaatuvan seinän viereen. Ramun jalat ja kädet muuttuivat valkoisiksi. Hän meni Ramun lähelle, pisti korvansa Ramun rintaan ja kuuli heikkoa sydämen sykettä, hyvin hidas pulssi.
Hän alkoi painaa Ramun rintaa kovasti, nopeuttaakseen veren kiertoa, mutta ei nähnyt mitään reaktiota. Hän ei tuntenut sydämen sykettä ja hän luuli Ramun kuolleen. Luuloista huolimatta hän tunsi jonkun sanovan yritä uudelleen, yritä uudelleen. Ja hän alkoi painaa Ramun rintaa. Tällä kertaa hän näki Ramun hieman liikkuvan. Tämän  jälkeen henkilöt hänen ympärillaan veivät Ramun välittömästi sairaalaan, jossa hän sai hoitoa.
Lääkäri sanoi että Ramu on täysin kunnossa.      

Näin Jumala varjeli poikaani. Kiitos Herralle puusepästä joka antoi Ramulle ensihoitoa. Ylistäkää Jeesusta Kristusta joka pelasti poikani kuolemalta.



 Tassa kuvia seurakunnasta ja sen jasenista. Tanaan myos nelja uutta ihmista kavi kasteella.









Olkaa siunattuja siella suomessa. Toivottavasti voitte hyvin!

Much love

-Johan




keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Moro poro


Moikka moi!

Terkut taas taalta intian kuumuudesta (tanaan oli 40c)!
Edellisesta paivityksesta onkin jo useampi paiva ja nyt oli hyva hetki taas kirjotella ja sahkotkin pelaavat! :)

Konfferenssin jalkeen arki taalla on ollut hyvin vaihtelevaa. Kokouksiakin on ollut ja yleensa ne ovat viikonloppuisin, mutta esimerkiksi eilen  tiistai illalla oli kokous eraan seurakunnan jasenen talon katolla. Samalla oli myos muistotilaisuus eraan seurakunnan jasenen poismenon johdosta. Oli siisti kokemus ja tuliset ruokajuhlat heti peraan. Tosi hienoa saada tutustua naihin paikallisiin seurakunnan jaseniin vahan paremmin.
Taa on kylla niin eri kulttuuri ja valilla aika huvittavaakin. Eilen oli joku yleinen hindu juhla ja suurin osa kaupoista oli koko paivan kiinni ja hindu juhlat jatku aamu kuuteen asti. Tarkottaa sita etta meidankin kokous katolla oli samaan aikaan kun naapuri taloissa kuuluu hindu juhlista kantautuvat aanet.

Viikolopuille ei yleensa tarvitse yrittaa keksia mitaan extra tekemista, silla ohjelmaa varmasti loytyy.
Arkipaivat ovat vaihtelevia. Pitaa muistaa etta asun orpokodissa ja hommat pyorivat taalla aamusta iltaan jokapaiva 60 ihmisen lasnaololla.
Haluan pystya olemaan taysin avoin jumalan johdatukselle, ja olenkin koputellut ovia. jotkut ovat sulkeutuneet lyhyella varoitusajalla, joten joustavuutta myos vaaditaan. Pidemmankin tarinan voisin tasta antaa, mutta sanotaanko niin etta henkilokohtaisesti olen kokenut sen niin etta Jumala on myos varjellut minua sulkemalla tiettyja ovia.
Kylla ne oikeat ovet aina aukeavat ja toisinpain, parempi luottaa jumalaan kun huomaat hanen toimivan.

Viime viikolla, paasimme vierailemaan muutamaksi paivaksi usean ajotunnin paassa olevaan toiseen kaupunkiin, jonka koin olevan selvaa johdatusta. Tama sen takia, etta  olin rukoillut jumalaa opettamaan minua lisaa eraasta tietysta aiheesta ja talla matkalla satuimme majoittumaan eraan henkilon luona, joka yllari yllari, olikin aivan expertti juuri talla samalla aihealueella. koin siis etta Jumala sai opettaa mua lisaa myos taman henkilon kautta :)
Kavimme myos heidan seurakunnassaan rohkaisemassa ihmisia. Hyvin pieni seurakunta, mutta kuulin paljon mahtavia tarinoita kuinka tama pastori rohkaisee ihmisia ja kuinka jumala hanen kauttaan toimii.
Nain myos ensimmaista kertaa meren. Kolmen viikon polyn keskella elamisen jalkeen se tuntu ihan sairaan freesilta ja tuli kotonen olo, kun suurimman osan elamastani asuin suomessa saarella suomenlinnassa niin meresta on tullut todella tarkea mulle. Saatiin viettaa pari tuntia veden aarella niin etta paasin kastamaan kupolin veteen.
Elaman pienet ilot ! Ma tarttesin sen ja Jumala myos naki sen ja antoi sen tapahtua :)

Taa on ollut myos hyvaa aikaa kasvaa herran kanssa. Oon saanut puhua useemman kerran seurakunnassa, ja niina hetkina oon joutunut kylla turvautumaan Jumalaan koko sydamesta ja joka kerta han myos on auttanut ja saanut rohkaista ihmisia.
Niinkuin facebookissa jo aikaisemmin kerroin, niin intiassa kristittyjen vainot ovat monessa paikassa myos erittain vakavia, ja tarinoita riittaisi mullakin jakaa vaikka milla mitalla. Ne on niin sairaita etta mieluummin jatan kertomatta.
 Lahinna todistuksia paikallisilta, jotka on kuullu tai olleet paikan paalla nakemassa. Ma en liikaa jaksa siihen keskittya, koska muuten tulee liian vainoharhaseksi ja nain antaa tarkotuksella viholliselle liikaa huomiota kirkkauden sijaan. Sen kun tiedan etta mikaan pelko ei tule Jumalalta, niin tiedan mita ajatuksia ma haluan kuunnella ja mita en.
Mutta tiedan etta se on myos monella jokapaiva ajatuksissa.

Vaikka tama osavaltio missa nyt olen on turvallisempi, niin varsinkin ulkoilma tilaisuuksissa myos mulle on erikseen sanottu, onko turvallista puhua vai ei.
Sanotaanko nain etta ensimmaiset kaks viikkoa makin mietin noita juttuja aika paljon. En kuitenkaan antanut sen estaa mitaan, silla tiedan etta Jumala on taalla meidan kanssa joka tilanteessa.
Nama asiat tiedostaen, sa haluat todella antaa kaikkesi joka kerta kun olet puhumassa.
Polviltani oon itseni loytanyt useemman kerran, silla trust me, sa haluat vain ja ainoastaan, etta jumala saa puhua sun kautta ne asiat jotka han haluaa sanoa ja jotka han tietaa, etta kuulijat tarvitsevat. Onneksi pyhahenki on jokakerta saanut toimia ja myos puhua, niinkuin on pyytanytkin. Ei Jumala meita yksin naihin tilanteisiin ikina pista, han rakastaa puhua meidan kautta, ja vain odottaa olaanko me valmiita luottamaan haneen joka tilanteessa:)
Jeesus on niin hyva!

Anyways! Naiden sanojen jalkeen on turha pelata mitaan! :)

Psalmi 23.
The Lord is my shepherd, I lack nothing.
    He makes me lie down in green pastures,
he leads me beside quiet waters,
    he refreshes my soul.
He guides me along the right paths
    for his name’s sake.
Even though I walk
    through the darkest valley,[a]
I will fear no evil,
    for you are with me;
your rod and your staff,
    they comfort me.
You prepare a table before me
    in the presence of my enemies.
You anoint my head with oil;
    my cup overflows.
Surely your goodness and love will follow me
    all the days of my life,
and I will dwell in the house of the Lord
    forever.


Luulen etta sana paranemisista on myos levinnyt ainakin muutaman ihmisen tietoisuuteen koska myos uusia ihmisia on tullut rukoiltavaksi.
Yleensa myos keskella viikkoa tulee ihmisia pyytamaan rukousta, eilenkin aamulla herasin koputukseen ovella kun eras seurakunnan jasen tuli pyytamaan rukousta eraaseen sairauteen.

Koettelemuksiakin on ollut, eika niiltakaan oo taysin valtytty, silla melkeen kaikki mun boxerit on hajonnu kolmessa viikossa??! miten voi olla? onneks kaikkea ei tarvi ymmartaa... naista ei lannistuta vaan mennaan eteenpain!

Rehellisesti sanottuna, kiitos kaikille jotka ootte muistanu mua rukouksissa, uskon etta jokainen rukous ollaan kuultu, ja on myos ollut paivia jolloin ne ovat saaneet rohkasta ja ovat myos olleet tarpeen. Olen kohdannut myos erilaisia pikku haasteita tan reissun aikana, jolloin myos tuki on aina rohkaisevaa, vaikka Jeesus onkin mulle se ensimmainen tuki ja turva, niin myos siina etta kristityt perheena on tukena, on voimaa :)
Kiitos siis jokaiselle rukoussoturille siella netin toisella puolella, joka naitakin blogeja jaksaa lukea!:)

Noniin ja takas aiheeseen--->
Olen myos pistanyt merkille, miten Jumala valilla kayttaa mua rohkaisemaan paikallisia johtajia.
Jo konfferenssissa oli mukana eras intialainen ylistyksen johtaja/saarnaaja joka on ilmeisesti aika kuuluisa, ainakin talla alueella. Jo silloin huomasin etta han erottui hieman muista puhujista, ja nain etta han on aidosti rakastunut Jeesukseen. Paasimme kaymaan hanen luonaan toisessa kaupungissa yksi paiva, ja han paljasti kuinka hanen vaimonsa oli vakavasti sairas. Han myos mainitsi etta jo vuosien ajan han on karsinyt myos selkavaivoista eika laakari osannut auttaa eika diagnosoida syyta.
Rukoilimme sairauksien puolesta ja Pyhahenki kehotti tarkistamaan jalkojen pituuden ja kyllahan se ero siella oli ja aika iso. Tallakin kertaa, niinkuin jokaisella kerralla viimeisen kahden vuoden ajan, jalka kasvoi kummankin silmien edessa ja uskon etta se rohkaisi kumpaakin aika paljon. Jeesus osaa rohkaista lapsiaan, kaikki kunnia ja ylistys hanelle!

Huomisesta olen innoissani, silla paasen tapaamaan muita lahetystyontekijoita bengaloreen ywam baselle! En edes tiennyt etta youth with a missionilla oli beissi siella! Muunmuassa kalkutasta on tulossa joitain venalaisia lahetystyontekijoita alas bengaloreen ja olen tasta hyvin innoissani! on rohkaisevaa aina tavata muita ihmisia jotka ovat samalla asialla. Kolmen paivan reissu tulossa, ja sunnuntaiksi pitaa palata takaisin, silla dubaista asti on tulossa eras naiden orpokodin omistajien sukulainen kaymaan ja puhumaan, ja hanta on kehuttu paljon, joten en halua missata tilaisuutta tavata hanet.

Tiivistettyna, olen kiitollisin mielin taalla, koska tiedan etta voin oppia taalla todella paljon lisaa jumalasta, and in the end, that's all that matters!

Katsotaan mita taman jalkeen! Pariin paikkaan olen kysellyt josko paasisin puhumaan, ja vihreeta valoa tuli ja nama ilmeisesti sijaitsevat joissain paikallisissa pikku kylissa. Eli sinne ainakin! Rukouksessa eteenpain!

Olkaa siunattuja, toivottavasti kaikki hyvin siella kotomaassa, miss you and love you !:)

ps. tassa vahan kuvia, ja voin rehellisesti sanoa etta naa on tosi hienoista paikoista otettuja. Yritan saada lisaa kuvia niinsanotusta "normaalista" naysta kaduilta.



prinsessa uuno-kortit on tosi kovaa huutoa joka paiva
Nama leidit tuo niin paljon elamaa ja iloa tanne orpokotiin
Niinkuin jo sanoin, kolmen viikon tomun ja rakennusten seassa elamisen jalkeen, avara tila rannalla oli niin tarpeen, ja sielu sai levahtaa parin tunnin ajan! niinkuin kaveri Sari sano " unohti jo hetkeks etta on intiassa" :D
Tassa ehka tallanen normaalimpi naky. On varmaan aateltu et mitas sita turhaan kayttaa rahaa roskiksiin ku voi saastaa ja kayttaa roskat luonnon koristelemiseen.

Naa ihmiset on suunnaton apu joka paiva erilaisissa askareissa!
Gotta love them!
Paastiin kaymaan bengalin lahdella, ja noustiin autolla ylos niin nahtiin paremmin "hoodit"
Samalla vuorella johon Jeesus patsas on pystytetty, myos hindut kayvat antamassa uhreja.
Intiassa hengellisyytta etsitaan monesta paikasta ja monista eri jumalista. Jotkut palvovat useita jumalia samaan aikaan.
Tassa perus hindu koriste joita loytyy joka paikasta.
 Onneks Jeesus lupaa et se joka etsii, loytaa! meki etittiin ja noustiin aikamoinen haikki ylos, mut loydettii Jeesus, et oli se sen arvosta.
Matt 7:7"“Ask, and it will be given to you; seek, and you will find; knock, and it will be opened to you."
                                                                       ens kertaan! bless!